Pidin syksyn 2017 psykologian opettajien syyspäivillä Helsingissä työpajan arviointimatriisin käytöstä. Kuulin arviointimatriisista vuonna 2002, kun olin pitämässä verkkopedagogiikan kurssia psykologian opettajille professori Sari Lindblom-Ylänteen kanssa. Ajatus arviointimatriisista tuntui erinomaiselta, ja toteutin sen työkaluksi omaan verkko-opiskeluohjelmaani (Opintoverkko). Käytin arviointimatriisia käytännössä kaikilla kursseilla sekä oppimistehtävien, oppimispäiväkirjojen ja kurssin aikana käytyjen verkkokeskustelujen arviointiin. Nyt arviointimatriisin ajatus on tullut ajankohtaiseksi ylioppilaskokeiden uusiem arviointiperusteiden myötä, ja esimerkiksi koulutuksessa Sähköinen YO-koulutuspäivä 27.8.2016 käsiteltiin arviointitaulukoita.


”Sitä osataan, mitä mitataan”
Tutkimus on osoittanut, että arviointi ohjaa opiskelua ja oppimista enemmän kuin mikään muu tekijä oppimistilanteessa (Entwistle & Entwistle, 1992
Opiskelijat suuntaavat herkästi omaa oppimisprosessiaan arvioinnin mukaisesti, toisin sanoen he opiskelevat sen mukaan, miten heidän suorituksiaan kurssilla arvioidaan
Palaute oppimisesta ohjaa ja kannustaa asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja se myös ohjaa oppimista
mitä halutaan arvioida > määrittää tavoitteet > ohjaa tehtävänantoa > määrää työskentelyä
Miten arviointi(matriisi) ohjaa:
vastauksen pituus 90 %?
oma pohdinta 90 % ?
teorioiden käyttö 90 %?

--------------------------

Oppimisen arviointia tulisi kehittää, jotta se vastaisi paremmin arvioinnin uudenlaisiin tavoitteisiin eli opiskelijan oppimisen ja elinikäisen oppimisen valmiuksien tukemiseen

arviointikäytännöillä, jotka harjaannuttavat arvioimaan omaa osaamista

Arviointikäytäntöjen muutos on hidasta
iointikulttuurin tarvetta muuttua mittaamisen kulttuurista oppimisen kehittämisen ja tukemisen kulttuuriin

arvioinnin kehittämiseen liittyy paljon muutosvastarintaa
arvioinnilla pyritään usein pikemminkin testaamaan opiskelijoiden osaamista kuin tukemaan heidän oppimistaan


Palaute oppimisesta ohjaa ja kannustaa asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja se myös ohjaa oppimista
On kuitenkin erotettava arviointi ja arvostelu toisistaan (Meisalo 1996). Arviointi on laadullista palautetta oppimisen edistymisestä, kun taas arvostelu tähtää numeeriseen, määrälliseen tietoon. Kattavimman arviointituloksen saa yhdistämällä erilaisia arviointi- ja arvostelumenetelmiä.

Arviointimenetelmällä tarkoitetaan sitä, millä keinoin ja millaisella tehtävällä osaamista arvioidaan (Brown ym., 1997). Se voi olla esimerkiksi essee, projekti, e-portfolio, tutkielma, monivalinta- tai avoimiin kysymyksiin perustuva kirjallinen kuulustelu, suullinen kuulustelu, esitys tai käytännön demonstraatio. Kyseessä voi olla yksilö-, pari- tai ryhmäsuoritus. Arviointimenetelmään voidaan myös ajatella kuuluvan sen, kuka toimii arvioijana, eli onko kyseessä itse- tai vertaisarviointi vai opettajan tekemä arviointi (Brown ym., 1997). 
Arviointimenetelmän suunnittelun taustalla on oltava arvioinnin tarkoitus ja päämäärä: osaamisen diagnosointi, kontrollointi ja valikointi, oppimisen edistäminen tai elinikäisen oppimisen tukeminen 

Tutkimusten mukaan vertaisarviointi soveltuu hyvin sekä formatiiviseen että summatiiviseen tarkoitukseen (Falchicov & Goldfinch, 2000; Nulty, 2011; Topping, 1998. Tutkimukset eri tieteenaloilta ja sekä alku- että loppuvaiheen opinnoista ovat osoittaneet, että vertaisarvioinnissa opiskelija pääsee osalliseksi arviointiprosessista ja että opiskelijoiden aktiivisuuden kautta myös oppimisen laatu paranee